Suurin osa aamuista meidän perheessä pyörii samalla
kaavalla. Toivotetaan huomenet, jaetaan lapset pukemista varten, keitetään
kahvit ja startataan liikenteeseen. Kun tätä samaa kaavaa mennään päivästä ja
viikosta toiseen, alkaa jossain vaiheessa kaivata kovasti pientä irtiottoa
arjesta. Kun vanhin tyttäremme oli muutaman kuukauden ikäinen, teimme päätöksen
käydä joka kuukausi treffeillä. Vain me kaksi.
Tämä päätös on osoittautunut maailman parhaaksi. Olimme
seurusteluaikana käyneet treffeillä Linnanmäellä ja siitä huolimatta, että
mieheni voitti minut siinä kuuluisassa Speden nopeuspelissä, vaikka itsekin
sain tulokseksi yli 100, jäi niistä treffeistä lämpimät muistot. Ehkä sen takia
Linnanmäki valikoitui meidän treffien päänäyttämöksi silloinkin, kun
ensimmäistä kertaa jätimme tyttäremme hoitoon. Muistan edelleen sen tunteen,
kun nauroin, useimmiten pelosta, erinäisissä huvipuistolaitteissa. Sen kuinka jonotimme
käsi kädessä laitteisiin, ne jonottaessa vaihdetut suukot. Tuona hetkenä me
olimme olemassa vain toisiamme varten.
Olemme tuon päätöksen jälkeen tehneet paljon ja mikä
tärkeintä pitänyt kiinni päätöksestä, vaikka se toimiakseen vaatiikin melkoista
lastenhoitajien verkostoa. Parasta meidän treffeissä on se, kun me
keskustelemme. Ympärillä olevilla puitteilla ei ole merkitystä, kun me molemmat
olemme täysin keskittyneitä keskusteluumme. Ilman keskeytyksiä. Ilman kiirettä.
Ja yllätys yllätys, meidän keskustelumme eivät koske meidän perheen arjen
pyörittämistä. Välillä vain tuijotan miestäni ja ihailen häntä kaikin puolin.
Se, mistä hän puhuu, on toissijaista. Mietin mielessäni, että tämä on parasta.
Tämä aika, jonka saamme viettää kaksin.
Nuo hetket auttavat jaksamaan sitä toisinaan rasittavaa lapsiperheen
arkea. Noiden hetkien aikana sisälläni kuplii samalla tavalla, kun silloin
teini-ikäisenä kun haaveiltiin ihastuksien kohteista. Nuo hetket auttavat minua
näkemään yhä selvemmin sen, kuinka tärkeää on onnistua puolison valinnassa. Minä
tiedän, että saan päivästä toiseen jakaa arkeni ihmisen kanssa, jolla on
samanlaiset arvot. Ihmisen, joka saa minut nauramaan. Ihmisen, jonka ansiosta
haluan olla parempi ihminen. Tämän kaiken tulosta on se, että me kaksi olemme
parasta.
